Me synnymme sattumalta

Me synnymme sattumalta ja kuolemme vääjäämättä.

Roikumme elämässä niin kovin ohuen langan varassa, emme tiedä koska se katkeaa. Nyt kun olet poissa surun painopeitto laskeutuu yllemme raskaana kuin marraskuun pimeys. Sen alla muistelemme sinua. Kukin kantaa ihmisen taakkaa, katoavaisuutta. Tietäen tai tietämättään. Samaan aikaan jokainen meistä on suuri ihme, ainutlaatuinen. Kannamme ihmisen lahjaa, elämää. Me synnymme sattumalta ja kuolemme vääjäämättä. Ajan rajallisuudesta nousee elämän merkitys, ainutlaatuisuudestamme, kyvystämme rakastaa ja koskettaa. Jokainen meistä piirtää jälkensä universumiin. Sinun piirtosi oli kaunis.

©Pia-Maria Sammal, 2025

Photo: Unsplash / Esteban Amaro