Mitä sanoa, kun ei tiedä mitä sanoa

Ystäväsi läheinen on kuollut. Tiedät, että pitäisi ottaa yhteyttä ja esittää suruvalittelut. Ehkä jutella enemmänkin tapahtuneesta ja toisen voinnista. Mutta mitä tehdä, kun sureva ei olekaan pelkkä hyvänpäivän tuttu tai facebook-kaveri, jolle kahden sanan osanotto ja sydän riittää?

Meistä harva on luontaisesti hyvä lohduttamaan. Suomalaisessa kulttuuriperinteessä on vain vähän malleja tunteiden kohtaamiseen, käsittelyyn tai sanoittamiseen. Itse olen kokenut suurinta avuttomuutta kohdata sureva varsinkin silloin, kun oma kokemus menetyksestä vielä puuttui.

Huonoin vaihtoehto on päätyä välttelemään surevaa ihmistä tai tilanteita, jossa hänet saattaa kohdata. Se voi tuntua helpolta poispääsyltä tilanteesta, mutta samalla saatat menettää ystäväsi. Monet surevat tai vakavasti sairastuneet kertovat kuinka oma kriisi toi esiin todelliset ystävät, ne, jotka eivät väistyneet viereltä vaan jäivät.

Uskalla kohdata sureva ihminen

Aina ei tarvita sanoja. Tärkeintä on kohtaaminen, josta välittyy läsnäolo, myötätunto ja turvan tunne ihmiselle, jonka oma maailma on juuri romahtanut. Jos juttelu jännittää, aloita vaikka viemällä kukkia tai ruokaa. Auta lasten kanssa tai arjen askareissa. Silloin kun kriisi on syvimmillään, kannattaa tukeutua hyvinvoinnin perusasioihin.

Jokainen meistä suree omalla tavallaan. Toinen tarvitsee omaa aikaa ja tilaa, toinen ei kestä ajatusta olla yksin. Ethän oleta toisen tarpeita sen perusteella, mitä itse kyseisessä tilanteessa haluaisit, vaan kysy. Surevakin ihminen osaa yleensä kertoa mitä toivoo ja tarvitsee.

Ole läsnä ja kuuntele

Rinnalla kulkemisen tärkein työkalu on kuuntelu. Sinun ei odoteta ratkaisevan mitään, eikä suru ole pikaisesti pois päiväjärjestyksestä käsiteltävä asia. Monesti koitamme kuitata asian nopeasti ja siirtyä iloisempiin aiheisiin, tai lohduttaa sanomalla jotain, mikä itse asiassa pahentaa toisen oloa tai jopa loukkaa häntä tässä herkässä tilanteessa.

Miksi koemme tarvetta ratkaista surua tai reipastaa surevaa? Koska toisen ihmisen hankalat tunteet saavat olomme tuntumaan epämukavalta, ja toisaalta pakkoreipastaminen on valitettavasti usein malli, jonka olemme lapsena saaneet omilta vanhemmiltamme.

Kun tiedostat tämän, on helpompi saada kiinni omista epämukavilta tuntuvista tunteistasi ja tehdä valinta: ”Minä kestän omat ja hänen tunteensa ja tarjoan turvallisen tilan hänelle surra.”

Tilan tarjoaminen suremiseen on valtavan arvokas asia. Joskus siihen riittää pelkkä vieressä istuminen ja kosketus, mikäli se sopii surevalle.

Helpota surevan oloa ratkaisukeskeisin kysymyksin

Lopuksi haluan vielä antaa muutaman käytännön työkalun tilanteisiin, jossa mielesi tekisi ratkaista surevan suru (Älä!). Läsnäolon, kuuntelun ja auttamisen lisäksi voit kokeilla kysyä surevalta kysymyksiä, jotka saattavat auttaa häntä paremmin tiedostamaan mitä hän surun keskellä tarvitsee.

Ratkaisukeskeisten kysymysten tarkoitus on herättää toivoa. Sopivan hetken löytäminen niiden käyttämiseen vaatii kuitenkin tilannetajua ja sosiaalista älykkyyttä, joten käytä kysymyksiä hellävaroen.

Miltä tänään tuntuu? Missä päin kehoa suru tuntuu?

Mikä käytännön tekeminen saisi olosi 5% paremmaksi?

Kuinka voin auttaa? Mitä muuta voisin tehdä hyväksesi?

Mistä haluaisit puhua, vai olisitko mieluummin hiljaa tai yksin?

Lisää tilannekohtaisia vinkkejä surevan kohtaamiseen saat minulta. Älä epäröi ottaa yhteyttä, autan mielelläni.

Sanna